Ollaan kuten Teuvo

Teuvo

Ja nyt en puhu hakkaraisista tai lomaneista, vaan Tegevistä, Teuvo-hevosestani. Havahduin siihen, että meillä olisi Teuvon elämänasenteesta ja periaatteista paljon opittavaa. Sallinette, että kerron hieman Teuvosta.

Teuvo on rento tyyppi. Se ei käytä ylimääräistä energiaa säätämiseen, vaan syö ja torkkuu aina kun mahdollista. Se syö kaikkea, paitsi homeista heinää, hassunmakuisia heppanameja ja ulkomaisia omenoita. Teuvo tykkää myös mansikkasiideristä. Töitä se tekee mukisematta ja hyvällä moraalilla, mutta ei kuitenkaan mitään ylimääräistä. Koska miksi pitäisi? Metsässä siitä on mukava samoilla, joskus vähän polun ulkopuolellakin. Siellä rentoutuu ja virkistyy. Joskus Teuvo oikein tosissaan innostuu, ja silloin se innostuu täysillä, vetää joskus jopa vähän överiksi. Mutta aika harvoin kuitenkin, eikä niin että siitä koituisi kenellekään mitään vahinkoa. No, ehkä kerran yhdelle tarhan aidalle.

Teuvo tykkää muista hevosista, etenkin ruunista. Tammoja se ei oikein ymmärrä, ihme vinkujadiivoja. Pasi oli Teuvon paras ystävä. Kun ne ensimmäistä kertaa laitettiin kentälle tutustumaan toisiinsa, ne nuuhkivat vähän, piehtaroivat yksissä tuumin ja aloittivat riimuleikit. Mitäpä sitä sen kummempaa keuhkoamaan, kun toinen on todettu hyväksi tyypiksi. Joskus Teuvolle ja Pasille tuli riitaa ja sitten murjotettiin ilta, mutta seuraavana päivänä voitiin taas syödä samasta heinäkasasta, koska vaikka se toinen olikin joskus rasittava, se oli kuitenkin ystävä. Meillä on ikävä Pasia, joka siirtyi ikivihreille laitumille toissa syksynä. Muutkin hevoset ovat ihan kivoja, mutta parasta ystävää on vaikea korvata.

Muihin hevosiin Teuvo tutustuu aina mielellään, nuuhkii innostuneena eikä koskaan vingu tai nosta etujalkaa ensimmäisenä. Paitsi jos sitä purraan huulesta. Jos joku tamma kiroilee sille aidan takaa kun syöjätär, tai yrittää vähän potkaista maastossa, Teuvo ei välitä. Ehkä se ei edes tajua, että jollain oli joku negaatio päällä. Teuvo pärjää myös yksin, silloin kun muita on maisemissa. Sille on ok, että muut hevoset laiduntavat jossain kauempana, tai että maastossa letka loittonee. Kunhan muut eivät häviä näkyvistä, sitten tulee vähän hätä. Iholla ei tarvitse koko ajan olla, kun tietää, että kaverit ovat pienen kirmaamisen päässä.

Teuvo ei haasta riitaa. Jos Teuvo halusi syödä ja Pasi halusi leikkiä, sitten leikittiin ja yritettiin syödä vähän kaikissa mahdollisissa väleissä. Teuvo sietää paljon härkkimistä ja häsäämistä muilta, mutta jos siltä menee hermo, se poistuu paikalta. Jos toinen vaan tulee iholle ja Teuvoa ei just nyt yhtään kiinnosta, se mulkoilee ja sanoo nätisti että meetkö jooko muualle. Jos sekään ei auta ja tilanteesta ei pääse pois, sitten se hermostuu ja kertoo mielipiteensä niin napakasti, että kaveri ihan todella tajuaa. Tässä voi toiseen vähän sattua, mutta Teuvo ei jää riitelemään, vaan häipyy paikalta jos toinen antaa asian olla.

Teuvo on aika hyvä tyyppi.

Näillä mietteillä elämässä eteenpäin, Emmi ja Teuvo

Aiemmin julkaistu vuonna 2017, muokattu 2020.

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *